metsätiellä
vasten kuunsiltaa
pimeys laskeutui ennen iltaa
ilta jo asteli hämäriin alta
pimeyden levittäessä lohtuaan
syvästä, synkeästä vedestä
kuun kajo kaislikosta nousi
kohosi korkealle koivikon ylle
pitsillä verhosi peipon pesän
rannoille hiipi jo hiljaisuus
äänettömyyteen hiljaa kuiski
nousee jo virvatuli hämäristä
tanssii pitkin lammen pintaa
taisi vedestä jo utukin kohota
kostealla kädellä koskettamaan
laulavat lupiinit penkereillä
keinuttavat keijujen kulkuetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti