Tänään

Vaikka elämä on välillä
kuin kuolemansairaus ja
elinkautinen, etsimistä
enemmän kuin löytämistä

älä pysähdy, jatka

haluathan tanssia terälehdillä

Plasmaa suonissa

Itikka rättisitikassa iltaa istui,
se oli vetäny plamalaajentajaa
ja iskeny itelleen Bloody Maryn,
sellasen tummaverisen goottitytön,
jolla oli vaan niin veret seisauttava 
huumorintaju…
”Mitä itikka sanoi soppajonossa?
Verta pakkiin!” Iiii! Ime mun kärsää,
parempi panna huonon maun piikkiin.
Kokeillaas onnea Type O Negativella, 
Bloody Kisses toimii aina goottien kans,
ehkä siitä löytys tään jutun suoni.
”Mikä on itikoiden lempielokuva?
Veriveljet!” 
Ennemminki V niin kuin Verikosto.
Sitä ku on vaan yks ilta aikaa,
vois vetää kunnolla kärsät olalle
ja antaa lopuksi Marylle oharit.
Kunhan ei vaan liiskais tuulilasiin.

Sanomaton Onni

suu sanoissa murisit kielimuurista
miesten-naisten (no eipä että)
hiuksia halkomalla, 
repimällä pelihousut
puhumalla puoliruokaa
ryvetit minut lieteliemessä
naulasit sanaiseen arkkuusi ja
hukutit puolivahingossa puhetulvaan

vaikka minä olin vaan oopperassa
ihan viattomasti duettoa halkomassa

olikohan sanojesi syynä 
pitkään jatkunut ummetus?

Aamunpoltteesta yöhön palavaan

Rakkauden kahlein
olin minä sinuun sidottu
Sanoin ja teoin
sydämemme yhteen nivottu

Intohimona palavana
kuulaana valkeana
nahkani poltit
sydämeni otit
sinulle sulan ytimeni
varauksitta vuodatin

Vaaran

       tunsin

               tiesin

                       tajusin

mutta kuulin vain kahleiden kalinan
sokeana silmikoituna perässä juoksin

Sanat 

       hukkuivat 

               halujen

                       virtaan

Suruton sokeain leikki
joka kyynelittä kaipaa
vaikka virrasta viis tahdoin 
vain kanssasi veisata

Sanat säveleen

En tiennyt miten kipeää
kosketus voikaan käydä,
ennen kuin kiedoit kätesi
ympärilleni viimeistä kertaa

Mitä tahdoinkaan silmilläni 
sinulle kertoa, se laulu
ei ollut vielä siinnyt sanoiksi

Miten hullua onkaan tajuta
olevansa yksin, kun yhden
ohitse kiitävän hetken
meitä oli vain yksi

Kasvoton totuus

Hymystä huolimatta pelkäät
näyttää todelliset kasvosi

Etkö antaisi jonkun katsoa
hymysi taakse ja nähdä että
et ole kaksinaamainen?

Vaaleanpunaiset pelastusliivit

saanhan uida sinun liiveihin,
ehkä sukeltaa veteesi syvään

voinhan purjehtia vaistojen
varassa pitkin valtamertasi
-masto pystyssä, tottakai
että tuuli paremmin tarttuisi
tiedäthän, en ole hyvä melomaan

Kesäunelmia

metsätiellä vasten kuunsiltaa
pimeys laskeutui ennen iltaa

ilta jo asteli hämäriin alta
pimeyden levittäessä lohtuaan

syvästä, synkeästä vedestä
kuun kajo kaislikosta nousi

kohosi korkealle koivikon ylle
pitsillä verhosi peipon pesän

rannoille hiipi jo hiljaisuus
äänettömyyteen hiljaa kuiski

nousee jo virvatuli hämäristä
tanssii pitkin lammen pintaa

taisi vedestä jo utukin kohota
kostealla kädellä koskettamaan

laulavat lupiinit penkereillä 
keinuttavat keijujen kulkuetta

Aika haastaa

Älä 

   anna

      ajan 

         muuttaa 

            sinua

Muuta sinä aikaa

Jäljet hiekassa

Jakamaton kauneus

Kesytön myrskytuuli

Koskematon unelma

Hyytävä merivesi

Meren hioma hiekka

Valkeat vaahtopäät

Upottavat ajatukset

Näkymätön kosketus

Puhdistava tuoksu

Elämän kiertokulku


Kunpa vuorovesi
kuljettaisi minut
rakkaani rantaan

Vapauttaisi minut
kuun vetovoimasta

☙ Kulta-aarre ❧

      L  T  A
   U           N
K                 I
Huumaava suudelmasi






sateenkaaren päässä

Päättymätön tarina

Seuraava pysäkki 
seitsemäs taivas
Pysähdymmekö vai
jatkammeko matkaa?

Eros

Järki ja tunne kulkemassa 

viettelevästi tuulenvireessä 

heliseville iäisyyden porteille

Käsi kädessä,
erottamattomina

Kykenemättä, tahtomatta 
päästää irti toisistaan

Tunne järkisyistä
Järki tunnesyistä

Polttaen toisiaan ikuisesti

hehkuvalla hekuman liekillä,
kaipauksen kipunat jalkain alla

Palavana tyydyttämättömästä

tarpeesta ruokkia kesytöntä tulta,

nähden sen silmittömän nälän

Ensimmäinen askel on otettu,

uskallatko jättää ottamatta seuraavan?


Seuraa liekkiä, aika palaa

Hymyile, olet horisontissa

Olet juuri sellainen,

synkkyyden viivähtäessä
pistät pääsi ylösalaisin ja katsot
kuinka horisontti sinulle hymyää,
kunnes pääsi on tulipunainen
ja täynnä hassuja pilvilinnoja

Sanot jotain, mutten saa selvää
Liekö sanasikin väärinpäin?

Jostain kaukaa kantautuu ukkosen kumua
Katsahdat minuun kapein vinkein silmin
ja hyräilet jotain, mitä silmäsi säestävät
Se on Thunder, Boys Like Girls

Isken silmää, kertosäkeessä kohdataan

Hetki

Leijailevat sinivuokot silmissäsi
huulissasi välkähdys ruusunpunaa
Sormesi vikkelät gebardin lailla
sanasi suloiset kuin ensisuudelma

Kosmos on pieni tällä kartalla
kaukana kaikkeuden kaikujen takana
Selvä sekaannus tähtisikermässä
kanssasi kaikki on taivaallista

Ehkä toit taivaansinen tullessasi
Näetkö, kuinka purppura laskeutuu?
Hiljaisin vedoin sävyt syvenevät
ja taivas ottaa sinut takaisin

Runo

Hajanaiset sanat halkovat 

lauseen pintajännitteen

Aakkoset tippuvat taivaasta
asettuakseen aloilleen

Tahtovat sopivan sanansijan
taitavasti tanssahdella
mielin määrin mykistää


Pahat sanat _pullautan pois

Sointuvat sanat taiten taltioin

Oikoluvulla oikaisen 

Tavutuksen tarkistan

Kielellä koitan

Tunteella tulkitsen

Roskakoriin ryttään

Talviuntako?

Kuiskauksia

Helliä sanoja

Kepeän kosketuksen kipeys
joka saa kehon kihelmöimään

Kiherrystä

Huulet korvallani

Vellovat sanasi sisälläni
vievät kohti aallonharjaa

Sukellus syvyyteen
korallit vilistävät
silmiemme ohitse

Viivähdys

Valon värinä

Delfiinin selässä
pyrähdys pintaan

Auringon laskiessa
simpukka korvallani
kuuntelen kuiskintaasi

Kuu vettä tykö kutsuu
Aurinko siihen sukeltaa

Raskas rakas elämä

Kuihtumista, kuolemista

vanhojen lastujen vuolemista
Seinään maalattuja maisemia
pölyisiä, haisevia

Luulet että tunkkaan turrut
kaadut maahan, itket, murrut
Kuolet kerran, toisenkin
kunnes hautaat toivonkin

Mielen synkeillä raunioilla
hiljaisilla, autioilla
havahdut höyhenten havinaan
katsot taakse, siivet näet siellä

Olet enkeli ja taivastiellä
Hautaa murhe, rakasta
kokeile siipiäsi, lennä
olet vapaa, ei kukaan kiellä

Elämä on

Lauloit hiljaista laulua
Nauroit äänekästä naurua

Sinun marrasketesi 
sai reseptorini väräjämään

Luulin että suhteemme
oli DNA:han koodattua


Etkö kuullut, kuinka
tuma huusi toista luokseen
se tahtoi puolittua
kahdeksi soluksi jakaantua


Kuinka se voisikaan sattua


Tuhansia teräviä
kulmikkaita kyyneleitä
jotka kilahtavat
osuessaan tyhjään kehykseen


Laulan äänekästä laulua
Itken hiljaista itkua

Rakkauden verso

Kaipauksen siemen
monin kyynelin kasteltu
ikävöiden idätetty
rakkaudella istutettu

Odottaa

Kasvaa

Huomaatko sitä ohimennessäsi,
hautasinko sen liian syvään

Taivas on tiellä

Taivas odottaa
odottamatonta tulijaa
Vielä hetki
    tavoittelen
saavuttamatonta unelmaa