perjantai 2. marraskuuta 2018

Positiivisen minäkuvan ruoskintaa

Kuinka kaikki ne kauniit sanat 
saavatkaan tuntemaan saastaksi, 
tarkoitus kääntyy itseään vastaan 

On kuin tuntisi polttavaa janoa 
kykenemättä kuitenkaan niellä, 
jos ja kun yrittää, on jotain tiellä 

Kuin kaksi ihmistä yksissä kuorissa: 
Taruissa elävä, rakastettu kuvajainen, 
toinen se todellinen, vääristynyt paha 

Yksistä juurista kahtaalle kasvanut,
häpeästä kivi kiveltä muurin valanut 
peittäen viimeisenkin valon pilkkeen

Sen edessä kaikki hyvä ruoskitaan, 
paaluun nostetaan, kunniasta riisutaan 
Tavu tavulta arvostellaan ja tuomitaan