Things We Share

It's that time
when you know it's too late
Cannot turn back clock,
just better to face it 

I mean over is over,
life doesn't wait
Got to pay the bill
or stay the hell back 

What's mine is yours
and what's yours is yours 

not mine
Things we share
collide 

every day
There's no middle way,
no way 

Last train has passed
and time stands still
Just a whistle in the wind
keeps me company 

So lonely is the road
between now and tomorrow,
when only the shadow
walks along with me 

What's mine is yours
and what's yours is yours
not mine
Things we share
collide
every day
There's no middle way,
no way 

The word is compromise,
looking for the solution
not absolution

I can lose myself
but not my dignity
in the midst of this 

Meet me
in the middle,
each side is fine 

Meet me
in the middle,
let's make it yours and mine 

Meet me
in the middle,
each side is fine 

Meet me
in the middle,
let's make it yours and mine 

What's mine is yours
and what’s yours is yours
and mine 

Things we share

unite
every day 

There's a middle way
but it's not
not the only way,
not the only way

Aina löytyy tilaa, kun käyttää Rexonaa... yleensä kuitenkin paremmin mikäli et käytä ja suihkutkin unohtuu välistä. Paikkansa löytäminen ihmissuhteissa on monesti haastavampaa kuin ruuhkabussissa, eikä siinä aina niin kemikaalit auta sen jälkeen kun feromonit ovat jo tehneet tehtävänsä eikä suhde ilmanraikastimen kanssa enää riitä. Joustavuus kylläkin, joka suhteessa pitäisi olla se elastinen joka pelastaa suomirap... on valmis antamaan tilaa. Parhaimmissa kaksi, koska tilaa voi antaa vain määränsä verran. Tällaista tällä kertaa, be elastic to each others! 

Tahdonasia

Kumpi on tärkeämpää,
että asiat sujuvat, 

vai että ne tapahtuvat
tahtosi mukaan

Still I Stand

I'm hiding my faces
so you couldn't see
I think it's better hide traces
leading towards me 

What you see am not me,
I'm the sickness inside
Reminder of weakness,
the reality 

You never saw me
for who I am,
chose not to see,
I understand 

It's not easy
to break free,
face the future
with scarred history 

For better or worse
this is who I am
I might be wounded, still I stand
These are the battle marks,
the only road within, the only road within 

Still I stand, still I stand 

I'm still little puzzled
why you wanted me
To maybe get yourself crowned
or 'cause of spikes and thorns 

Little part of me carrying the hope,
maybe things would change
Turn towards
the reality 

You never saw me
for who I am
Chose not to see,
I understand 

Generations of
lifelong choices,
face the future
with scarred history 

For better or worse
this is who I am
I might be wounded, still I stand
These are the battle marks,
the only road within, the only road within 

Still I stand, still I stand 

Mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa... ja ennen kaikkea miksi. Kieltäymys on mielenhallinta-aineista voimakkain, hyväksymisen antaessa vapauttavan kokemuksen vaikkei se olekaan aina varjoja vailla. 

Lakeuksilla syntynyt

Muistot nuoruuden 
takaa vuosien 
mieleeni palaa 
takaisin kuljettaa 

Sinne jonnekin 
aikaan ajan tasoittamaan, 
seesteiseen eiliseen, 
menneeseen kaipaukseen 

On joku syntynyt kukkuloilla, 
toinen metsän katveessa 
Paikkansa jokaisella, 
mun mieli lepää lakeuksilla 

Ja vaikka olen tasamailta, 
on sydän silti levoton
Se etsii tuulen lailla 

Siellä missä siemen itää, 
juuret kasvaa, elämä yhtyy, 
korsi nousee täyteen mittaan, 
viljavainiolla 

Tuuli piiskaa, sade ruoskii, 
pysyy pystyssä tähkäpää 
Suden hetkellä halla vaanii, 
luonto lujuutta koettelee 

Astelen siellä 
vanhalla peltotiellä, 
luokse saavun ikihongan, 
kyljessä kaiverrus vielä 

Paikkansa on 
meillä jokaisella 
jota joskus kaipaa, 
takaisin halajaa 

On joku syntynyt kukkuloilla, 
toinen metsän katveessa 
Paikkansa jokaisella, 
mun mieli lepää lakeuksilla 

Ja vaikka olen tasamailta, 
on sydän silti levoton
Se etsii tuulen lailla 

Kaikilla on jossakin se henkinen koti joka määrittelee sen keitä me olemme, millä tavalla katsomme maailmaa, sekä miten ilmaisemme itseämme. Minulla se on pohjanmaan lakeuksilla, jotka nähdessäni jokin aina hypähtää sisällä lämpimän aallon vyörähtäessä yli. Palatessani tuttuihin maisemiin tunnen olevani taas kotona, vaikken edes tiennyt kaipaavani takaisin. Kytkös alueen omaleimaisin piirteisiin on kuitenkin niin vahva, että vain sana sielunmaisema voi oikeastaan kuvata sitä. Se on osa minua riippumatta siitä missä olen, palani palapelissä. Kaikki me olemme jostakin, osa jotakin. Sen voi joko yrittää kieltää tai antaa sen tulla osaksi itseämme.

Kevät toi, kevät toi suomalaisen

Mistä tunnistaa suomalaisen pohjoisnavalla? 

Siitä, että se istuu jo penkillä paitahihasillaan, 
kun ympärillä on vielä puoli metriä lunta. 



Ollut tuttu näky tänä keväänä ulkona liikkuessa, nimittäin suomalaiset istumassa penkeillä joita reunustaa vielä valtavat lumikasat. Varmaksi en osaa sanoa, mutta en ihmettelisi vaikka ensimmäiset istumapaikat olisi pelastettu lumikerrosten alta lapioilla... Hyvää kevättä!

Maailman ympäri 8 sekunnissa

Laidasta laitaan sellaiset kuusi tuumaa 

omalla soundtrackilla päätä kääntämättä 

Mahtaisi Phileas Foggia v****aa jos tietäisi 

kuinka helppoa nykyään on kokea maailmaa 

Onko maailma litteä sittenkin...?

Rakkautta vai epäilystä ensisilmäyksellä

Poltetta pelkään, sitä palavaa pauhua
joka hetkessä hulluuteen hukuttaa,
käsien ohjaamatta, pään päättämättä,
virran virraten yhä syvempiin vesiin
tietämättä ensimmäisen nimeäkään 

Tahdon ymmärtää miksi
tunnen niin kuin tunnen
enemmin kuin ajelehtia
kohti vääjäämätöntä valtamerta
myrskyyn varustautumatta

Tahdon olla varma sinusta 
enemmin kuin sinun tunteista 

Sillä kaikki on toisin kun
aallonseinä kohoaa eteen
ja kaikki uhkaa kaatua

Käännätkö katseesi,
vai pidätkö pääsi 

Ajan hammas

ei maailma muutu
vaikka ikä karttuu
autiuden paikalla 

on vain avaruus 

Itkumuuri

yksin itket itkusi, 
kyyneleesi karkoitat 

kohdatessa kaikki hyvin, 
en tiedä mitä tarkoitat 

vaikka silmäsi ilakoivat, 
hymysi takana suru hyräilee 

suojassa kaikilta katseilta, 
siellä se sisimmässä kyräilee 

Fade into the gray

Sun has shaded,
faded away 
With you I lost
everything but
gray

Sydänyö

pimeyden eksyttäessä viimeisen valon
hämäristä löysin liekehtivän palon
se tietäni sokeassa yössä johtaa
soihtuna kirkkaana edessäni hohtaa 

turvan tuot turvattomalle polulleni 
tarkoituksen haparoivalle kululleni 
sanat 'perillä odotan' välkehtii jo näössä 
sinuun itseni kadotan tässä sydänyössä 

Sydän vaa'assa

Sanot että sydämeni on kultaa 

Jos sen sinulle antaisin, 
olisiko se kalleinta 
mitä sinulla on 

Onko timantti kuitenkin 
kultaa arvokkaampaa 

Jos vesi tulta rakastaa

Haluatko sitä mitä voit itselle saada 
mitä ilman et voi elää 

vai sitä mitä saat elämäsi tavoitella 
mikä tarpeesi tukahduttaa 

Tässä ja nyt

Jolla onni on, ethän säilö sitä 
p i m e ä ä n v a r a s t o o n 
ajan kanssa katkeroitumaan 
välttääksesi kateellisten silmät

Sidotut tunteet

Hiljaisuuteen kaikki vaipuu,
vain sanomattomat sanat 
kaikuvat muurista takaisin 

On rakkaus jätetty alttarille,
todellisuutta kauniimmalle 

Kääntääkö selkänsä ja kävellä pois
avaten itsensä ajan ja vaivan kanssa,
vai uskoako sittenkin rakkauteen

Luonnonjärjestys

Kaiken takana on nainen 
ja edessä tietenkin mies

Mikä riittää rakkauteen

Onko meissä kahdessa kyllin 
avaamaan portit vapauteen 
sulkemaan onnen syliin 

Olenko sitä mitä toivoit 

Toivoisin olevani vielä 
enemmän