Elämä on

Lauloit hiljaista laulua
Nauroit äänekästä naurua

Sinun marrasketesi 
sai reseptorini väräjämään

Luulin että suhteemme
oli DNA:han koodattua


Etkö kuullut, kuinka
tuma huusi toista luokseen
se tahtoi puolittua
kahdeksi soluksi jakaantua


Kuinka se voisikaan sattua


Tuhansia teräviä
kulmikkaita kyyneleitä
jotka kilahtavat
osuessaan tyhjään kehykseen


Laulan äänekästä laulua
Itken hiljaista itkua