kuunsirpin hiljaa hiipiessä
avaruuden ja ajan halki
silkkisen valon kurkistaessa hetkeksi huoneeseen
sinä saavut luokseni viimeisellä valonsäteellä
juuri kun ohi lipuva pilvilautta horisontin sulkee
tulet uniini ollen kanssani kaipauksen
aamunkoittoon
odotan linja-autoa vihmovassa kylmässä sateessa
kirjoitan nimesi huuruiseen ikkunaan
niin kuin sinäkin silloin rintaani
kosteus kulkee pitkin lasin pintaa
lipuu alas kohti pisaravirtaa
nimi uurteisiin jää, se itkee ikävää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti